Siis alkaa sienensyöjäksi, mutta ei, niin ei. Mutta yrityksen puutteesta ei voi moittia.
Ensinnäkin, olin saanut päähäni, että kantarellejä on saatava, ne on hyviä. Joten lauantaina lähdin koirusten kanssa sienimetsään, ekasta ei löytynyt kun tällaisia hauskoja sienikukkasia, mitä lie matosten muovaamia?
Toisesta metsästä ei löytynyt senkään vertaa, kolmannesta tärppäsi parin litran verran.No, sai ainakin koirat juosta kylläkseen.
Teinpä sitten saaliistani kastikkeen ja laitoin jopa sipulia (joka ei kuulu suosikkeihini,nykyään tosin menee joissain ruoissa), lisäksi laitoin kanankoipia ja riisiä... Ja kastike oli hyvänmakuinen, ei siinä mitään, mutta se tunne kun sieniä pureskelee, oli kuin kastematoja, sellaisia niljakkaita.... ja siihen vielä kanan niljakas kaveriksi... jäi syömättä kun rupesi etomaan. Arvatkaa suututtiko, kun kerran hyvää oli... Isäntä tykkäsi ja santsasikin siihen asti kunnes sanoin kastematofiiliksestä, loppui siihen! ;) Vietiin loput sienet naapuriin, ei meistä tule sienen syöjiä. Mutta yritettiin!
Asiasta kukkaruukkuun.Pihlajanmarjoja on tänä vuonna runsaasti, ainakin meidän pihalla, oksat riippuvat melkein maassa asti, joten napsinpa muutamia kuvia koiruksista.
Ja tottakai kissa syöksyi oksan kimppuun kun sitä heiluttelin ja puraisi marjaa tottakai... ilme kertoo kaiken... "happamia, sanoi Tiikeri pihlajanmarjoista"
Kommentit